Henkinen matka – pelkkää mystiikkaa vai elämänmittainen tutustumiskierros itseen

Moni miettii henkisyyttä usein mystiikan tai uskontojen kautta, eikä siinä ole mitään väärää. Monesti henkisyys kuitenkin tarkoittaa lujaa yhteyttä itseen, omiin tunteisiin, intuitioon ja muihin vaistoihin. Henkinen matka tai henkisyyden matka ei ole yhden viikon tai kuukauden mittainen pieni pyrähdys itsen äärelle, vaan usein yksi asia johtaa toiseen ja pian voi huomata tutkineensa itseään jo vuosia.

Ihminen kasvaa ja muuttuu koko elämän ajan. Toisaalta muutos on tiedostamatonta, ja toisaalta juuri henkisyys tekee siitä usein hyvin tietoisen kokemuksen. En halua sanoa, että vain henkiset ihmiset tiedostavat oman muutoksensa tai ne kipupisteet elämässä, joita on ollut pakko katsoa silmästä silmään. Henkisyys on ehkäpä siis yksi mahdollisista reiteistä kohti omaa itseä.

Reittejä on kuitenkin monia ja me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Se, mikä sopii yhdelle, ei aina sovi toiselle, ja siksi omat ajatukset eivät voi olla kiveen kirjoitettuja totuuksia siitä, miten elämä pitäisi elää. Jokaisen elämässä on tapahtumia, jotka muuttavat meitä. Kaikki muutos ei tapahdu haavojen, arpien tai traumojen kautta, vaan myös onnellisuus ja iloiset tapahtumat voivat käynnistää huomaamattoman muutoksen.

Kun ajatellaan henkisyyttä keinona tutustua elämän tuomiin muutoksiin itsessä, yksi kysymys nousee usein esiin: kuka minusta on tullut? Tämä on hyvä lähtökohta, sillä usein yhteen kysymykseen vastaaminen herättää lisää kysymyksiä. Mitä olen oppinut tässä elämässä? Ymmärränkö itseäni ja toiminko tietoisesti? Osaanko olla vastuuntuntoinen, oikeudenmukainen tai myötätuntoinen – myös itseäni kohtaan? Millaisiin haasteisiin kompastun elämässäni ja miten voisin oppia kohtaamaan ne toisin?

Kysymyksiä on lukemattomia, ja jokaisen oma kysymyslitania on hieman erilainen. Myös kysymykset nousevat esiin eri tahtiin.

Omasta mielestäni tärkeintä tällä matkalla on löytää aito rehellisyys itseä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että sanoo mitä sylki suuhun tuo, eikä se tarkoita edes niitä vaatimuksia tai odotuksia, joita asetamme itsellemme tai omalle elämällemme. Minulle rehellisyys itseä kohtaan tarkoittaa kykyä tai uskallusta katsoa omia ajatuksia, tekoja, valintoja, päätöksiä ja omaa arvomaailmaa avoimin silmin.

Joskus totumme omiin ajatuksiimme, toimintatapoihimme ja jopa kielelliseen ilmaisuumme niin, ettemme enää huomaa toistavamme samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Myös omat uskomuksemme voivat ohjata toimintaamme huomaamattamme. Saatamme pitää jotakin ajatusta itsestään selvänä vain siksi, että olemme ajatelleet niin aina. Siksi on hyvä pysähtyä välillä miettimään, palvelevatko omat ajatuksemme ja toimintatapamme meitä enää.

Henkinen kasvu tai itseensä tutustuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi muuttua täysin eri ihmiseksi. Tarkoituksena on oppia ymmärtämään itseään ja tekemään tietoisempia valintoja kohti oman näköistä hyvää elämää.

Koska matka on jokaiselle erilainen, voi matkalla kokeilla hyvinkin erilaisia lähestymistapoja itseensä tutustumiseen. Kirjallisuusterapia on yksi tapa tutkia omia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia kirjojen ja kirjoittamisen avulla.

Ystäväni Heli Susannan järjestämä Mielensanoina-retriitti Kruunupuistossa tarjoaa mahdollisuuden tutustua kirjallisuusterapiaan. Lisää aiheesta ja retriitistä voi lukea myös Mielensanoina Instagram-tililtä.

On ihan luonnollista ajatella, että muutos on raskas prosessi, eikä siihen oikein ole kiireisessä arjessa aikaa. Mutta mitä jos käynnistäisitkin muutoksen pienin askelin? Kiitollisuuden aihe jokaiseen päivään voi olla hyvä lähtökohta. Tai entäpä itselle kauniisti puhuminen? Se voi vähitellen johtaa arvostavampaan ja kauniimpaan puheeseen myös muita kohtaan.

Aina ei tarvita suuria mullistuksia tai elämän uusiksi laittamista. Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan itseään ja huomaa jotakin, mitä ei aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Siitä voi alkaa muutos, joka kuljettaa askel kerrallaan kohti oman näköistä elämää.