Olin ihan varma, etten osaisi
TikTokTikTok kuulostaa enemmän kellolta kuin sosiaalisen median sovellukselta. Kesti aika kauan ennen kuin edes avasin koko sovelluksen, enkä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä siitä. Mikä on sen tarkoitus? Siinä taisi kulua vuosi tai kaksi ennen kuin oikeasti avasin TikTokin ja katselin, mitä kaikkea sieltä löytyy.
Silloin mielessä ei ollut, että tekisin yhteistulkintoja tarot- ja oraakkelikorteilla sinne. Ehei. Minä olisin halunnut lukea kirjoja ja kertoa tarinoita paljon mieluummin, mutta se ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Epävarmuus sisälläni saattoi sanoa aika kovallakin äänellä: "Ehkä suomenkielinen tarinankertoja ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen."
Hyvät ystävät kannustivat tekemään videoita – "tee nyt". Ensimmäiset videot olivat enemmän ison kynnyksen yli loikkaamista kuin tarot-tulkintoja. Ensimmäinen kynnys oli videoiden tekeminen. En koe olevani mitenkään teknisesti lahjakas, ja totta puhuttuna en ole siitä kovin kiinnostunut.
Toinen kynnys oli istua kameran eteen omilla kasvoilla. Ja se vasta iso kynnys olikin. Kynnys ei johtunut siitä, että pelkäisin esiintymistä tai siitä, että minut nähtäisiin. Olen tottunut toimimaan taustalla, enkä ollut erityisesti ajatellut, että tämä voisi olla minulle sopiva tapa tehdä tulkintoja.
Nyt kun videoita on tehty jo yli vuoden ajan, niitä on kertynyt aika monta. Osa on onnistuneita ja osa epäonnistuneita, mutta edelleen minä opettelen. Olen loppumattoman kiitollinen ja arvostan katsojilta saatua palautetta videoista. Kun saan viestin, jossa joku kertoo saaneensa lohtua tai tukea, uusia ideoita tai kun jokin palanen elämässä on loksahtanut kohdalleen, tunnen onnistuneeni. Minulle on aina sekä ilon aihe että yllätys, kun sanat muutaman minuutin mittaisessa videossa koskettavat niin monenlaisia ihmisiä.
Kun aloitan kuvaamisen, istun työpöytäni ääressä, sekoitan pakkaa, nostan kortit valmiiksi ja annan korttien kertoa tarinan, jonka työstän videolle. En käsikirjoita tekstejä enkä editoi videoita, mutta katson ja kuuntelen kortit ennen videon tekemistä.
Ja kyllä, joskus kuvaan videota niin kauan, että ensimmäinen sana on p****e.
En enää tee kovinkaan usein niin sanottuja sokkotulkintoja, joissa nostan kortit videon aikana, sillä haluan antaa paremman kokemuksen korteista tarinan avulla. Videot ovat aina yhteistulkintoja, ja siksi ne eivät sovi sellaisenaan kaikille. Eikä se ole tarkoituskaan. Sama video voi herättää eri ihmisissä aivan erilaisia ajatuksia, ja joillekin video ei sano mitään henkilökohtaista. Juuri niin sen kuuluukin olla.
Videoiden tekeminen on osa oppimista, ja prosessi on edelleen kesken. Yllättäen toivon, ettei videoiden tekeminen koskaan muutu liian helpoksi, ehkä siksi, etten usko olevani koskaan täysin valmis – enkä oikeastaan edes tavoittele täydellisyyttä. Toivon kuitenkin, että tekemistäni yhteistulkinnoista on hyötyä niille, jotka videoita katsovat.
Lisää kommentti
Kommentit